Olen pohtinut muutaman päivän kiinnostavaa kysymystä. Kysymys on sinänsä hölmö, turha, ja lapsellinen, mutta jollain lailla se minua kiehtoo.
Tuleeko minusta koskaan mitään?
Syy siihen, miksei kyseistä kysymystä tarvitsisi lainkaan esittää, on yksinkertainen: minähän olen jo jotain. Olen saavuttanut elämässäni paljon - minulla on työpaikka, rakastava perhe, maailman parhaimpiin ihmisiin lukeutuvia lojaaleja ystäviä, ja uskomattomin tyttöystävä mitä kuvitella saattaa.
Siitä huolimatta en ole tyytyväinen. Pohdin ystäväni kanssa syitä yleiseen ahdistuksensekaiseen tyytymättömyyteen:
- Raha-asiat ovat todella heikolla tolalla. Velanperijöitä ja perintäkirjeitä puskee joka suunnasta.
- Itsetunto tai -varmuus eivät ole läheskään samalla tasolla kuin ennen, ja depressiofiilikset nousevat pintaan ajoittain hyvinkin voimakkaina.
- Tyytymättömyys ulkonäköön elää voimakkaana: olut turvottaa, kasvot ovat kalpeat, ja silmät väsyneet.
- Tuntuu, ettei kykene kunnolla mihinkään pitkäjänteiseen harrastusten tai töiden saralla.
- Tunne siitä, että tuottaa jatkuvasti pettymyksiä muille, eikä milloinkaan riitä tai ole tarpeeksi.
- Alkoholin liikakäyttö, joka on olennaisesti sidoksissa yllämainittuihin elämän epäkohtiin.
"En mä ole vihainen. Kyllä mä tiesin että juot tänäänkin, koska ainahan sä juot kun kaljaa on saatavilla."
En tiedä, mihin uskoa. Äänensävy oli hellä, kiltti, ja rakastava, mutta sanat kätkevät sisäänsä uskomattoman määrän pettymystä, joka aiheuttaa itsesyyllistämisen vyöryn.
Minä olen häviäjä. Get used to it. Minä en ole täydellinen, kaunis, enkä ihmeellinen. En ole yhtä hyvä kuin perheenjäseneni, en ole tarpeeksi hyvä ystävilleni, ja olen heikompi ja säälittävämpi kuin tyttöystäväni. Mitä minä oikeastaan olen?
Vastaus yksinkertaisiin kysymyksiin on useimmiten myös yksinkertainen. Niin myös tässä tapauksessa: minä olen nainen, joka yrittää pyristellä irti alkoholiverkosta. Minä olen nainen, joka yrittää parhaansa mukaan elää kunnollista, hyvää ja arvokasta elämää. Minä olen nainen, joka pyrkii rehellisyyteen, lojaaliuteen, aitouteen.
Minä olen nainen, joka yrittää pysyä elossa. Kaikesta huolimatta.
Oletko koskaan ajatellut ihmisiä, jotka käsittelevät elämää raskaampia aiheita.
VastaaPoistaJoiden ongelmat painavat niin paljon, että järki jää roikkumaan hiuskarvan varaan.
Sellainen ihminen nauraisi epäuskoisesti sinun ongelmillesi, varmaan nauraakin paraikaa.
Kaltaisesi ihmiset kylvävät ympärilleen pahaa jollakin täysin käsittämättömällä tietoisuuden tasolla. Onneksi te ryhmäydytte, ja teette sitä lähinnä keskenänne. Aika ajoin joku tavalla tai toisella ulkopuolinen kuitenkin osuu vaikutuspiiriin, ja siinä kohtaa tulisi ihan oikeasti jo viimeisten järjenrippeiden huutaa, ettei viattomia kuulu kiskoa mukaan.
Ympärilläsi on selvästi laaja joukko ihmisiä. Kuka missäkin osassa näyttämöllä.
Haluan antaa tehtävän:
Erittele joukosta ne ihmiset, jotka ansaitsisivat (=joille olisi parempi) tulla lopuksi iäkseen jätetyksi rauhaan sinun ja muiden kaltaistesi taholta.
T. Eräs sattumalta eksynyt, jonka sanoille voi halutessaan jättää antamatta mitään painoarvoa. Sinä päätät.
Luitko vain yhden postauksen, vai pidemmälle? Tiedätkö minusta tai ystävistäni mitään?
PoistaKaksi kuukautta sitten makasin sairaalassa ja vapisin, koska halusin vain kuolla, en muuta. Olin täysin toivoton, enkä nähnyt mitään syytä yrittää enää. Järki oli nimenomaan sen hiuskarvan varassa.
Jotenkin olen onnistunut pääsemään tähän pisteeseen, jossa käytän alkoholia edes hieman vähemmän kuin ennen, ja jossa olen löytänyt elämääni hyviä asioita, sisältöä, onnellisuutta.
Mitkä siis mielestäsi ovat todellisia ongelmia? Kysyn lähinnä siksi, että eikö yksilön hyvinvointi ole mielestäsi tärkeää? Eikö se ole todellinen ongelma, jos joku haluaa kuolla, tai käyttää liikaa päihteitä? Minusta on.
Uskon myös, että ympärilläni olevat ihmiset ovat siinä omasta vapaasta tahdostaan. En ahdistele ketään, en tunge kenenkään seuraan, ja en varsinkaan yritä vetää ketään muuta mukaan tähän paskaan. Oletan, että ihmiset osaavat poistua tästä turmeltuneesta vaikutuspiiristämme, mikäli niin haluavat.
Kiitos kommentistasi, se antoi vähän erilaista näkökulmaa asioihin - joskaan en ihan ymmärrä, miksi pidät minua niin pahana ja kamalana. Minä olen vain alkoholisti, en murhaaja.
Päihderiippuvaisuus on heikkoutta. Mielen köyhyyttä. Tahdonlujuuden puutetta. Etenkin nuorella ihmisellä.
VastaaPoistaJos on nähnyt miten vuosikymmenten ajan ihminen murenee kappaleiksi ja hiipuu hiljalleen irti olemassaolostaan alkoholin takia, on vaikea ottaa todesta nuorta naista joka niin dramaattisesti ilmoittaa olevansa alkoholisti. Ja joka on selvästi tekemällä tehnyt itsestään johonkin diagnoosiin mahtuvan, oikeuttaakseen itseään ja tekojaan.
Olen lukenut koko blogin. Ja ei, en tunne sinua tai ystäviäsi. Tuntematta ei tietenkään tulisi tuomita, ja tuomitsevuuteni johtuu tietysti näkökulmasta sekä lähtökohdista, jotka luonnollisesti ovat aivan eri maata.
Kommentoimaan ryhtyminen oli toki juuri näkökulmaeron vuoksi hieman tyhjä heitto. Kukapa teitä sieltä kuplastanne saisi ulos puhkottua, kun viihdytte siellä niin mainiosti.
Vuosikymmenten ajan irti olemassaolostaan hiipunut henkilö on joskus ollut nuori ja todennäköisesti aloittanut alkoholinkäyttönsä myös nuorena. Jollei nuori, päihderiippuvainen nainen näkisi itsellään ongelmaa, hän päätyisi joskus samaan tilanteeseen. Minun mielestäni on rohkeutta kertoa tilanteestaan julkisessa blogissa, jotta saisi muut heräämään. Sitä paitsi parikymppinen ihminen on pahimmillaan saattanut juoda jo kymmenen vuoden ajan, mikä on mainio aika kehittää päihdeongelmaa. Nelikymppinen päihdeongelmainenkin on saattanut juoda "vain" kymmenen vuoden ajan ongelmaisesti, eikä se tee hänen ongelmastaan yhtään vakavampaa nuoreen naiseen nähden. Ongelma alkaa nuorena ja nuorena se on myös viisainta katkaista! Itsensä julki tuominen on hyvä keino.
VastaaPoistaJa: nuori nainen voi olla alkoholisti siinä missä keski-ikäinen mieskin! Alkoholismi on sairaus, niin psyykkisellä kuin somaattisellakin tasolla eikä sen määritelmään mahtuminen katso ikää. Jos juot kuin suurkuluttaja, olet suurkuluttaja. Jos kehosi huutaa ryyppyä etkä kestä ilman, sinulla on vieroitusoireita ja olet alkoholiongelmainen. Jos sinulla on kaksoisdiagnoosi ja lääkitset toista psyykkistä ongelmaa alkoholilla, olet alkoholiongelmainen. Eikö sinun mielestäsi ole vaarallista mennä sanomaan alkoholiongelmasta kärsivälle ihmiselle, ettei hänellä mitään ongelmaa ole? Että juo vain, se on normaalia se. Kenenkään ei pitäisi juoda ongelmaisesti, ihan sama minkä ikäinen ihminen kyseessä! Sinä anonyymi selvästi peilaat koko maailmaa omiin kokemuksiisi, ettet näe metsää puilta. Se on myös eräänlainen riippuvuus.
VastaaPoista