Sosiaalipornon luvattu valtakunta

"Meillä meni viisi vuotta hukkaan, kun me kuunneltiin mitä muut puhui ja uskottiin niitä. Nyt sä et kyllä pääse musta eroon enää millään."

Kuten toissapäivänä kerroin, viina tuhoaa ihmissuhteet. Samalla tavalla siinä onnistuvat muut ihmiset, etenkin jos se alkoholi on kuvioissa mukana. Se on hämmentävää, miten humalassa jokaiselle tuntuu iskevän pakkomielle puuttua muiden asioihin tai elämään. Joko sitä varoitellaan uusista tuttavuuksista, juorutaan, tai kerrotaan henkilökohtaisia huonoja kokemuksia kyseisistä ystävistä. En tiedä pitäisikö minun olla surullinen, vihainen vai turhautunut - tällä hetkellä tuntuu, että olen kaikkia niitä.

Surullisuus tulee siitä, että olen itse havainnut olevani aloitteestani vahingossa hyväksikäytetty ihmissuhteissa. En ole uhri, mutta olen omasta tahdostani liian kiltti. Tiskaan Lauran astiat hänen ollessaan Minnan kanssa yötä, enkä edes ymmärrä olevani typerä ja säälittävä, ennenkuin viimeinenkin vaahto on valunut viemäristä alas.
Vihaisuus tulee siitä, etten saa edes kääntää unissani kylkeä, ilman että siihen puututaan ja siitä puhutaan päiviä.
Turhautuminen tulee siitä, että tiedän olevani yksin, ja että tulen olemaan sitä ties miten pitkään, halusin tai en. Siitä, että tiedän etten voi tehdä mitään löytääkseni itseni tai onnellisuuteni.

"Ne ihmiset nauttii siitä, että saa edes mahdollisuuden yrittää tuhota muiden elämiä. Ne haluaa päästä piireihin, olla jotain, tuntea mahdollisimman paljon porukkaa paikatakseen omaa yksinäisyydentunnettaan. Niillä ei ole juuri mitään, joten ne yrittää ryövätä toisten elämät. Vaikka mikä mä olen puhumaan, luusereita mekin ollaan."

Kiira on viisas tyttö. Se ymmärtää minua paremmin kuin kukaan pitkään aikaan, ja sen räkäinen nauru kaikuu korvissani varmaan loppuvuoden - viimeiset kolme päivää ollaan keskusteltu siitä, miten surullinen tapaus minä olen.

"Mä en saa Kiira koskaan oikeasti ketään, ainakaan kunnolla. Jos saan seksiä joltain, niin en kyllä taatusti saa ainakaan toista kertaa. Ja mä en ikinä saa koskea kehenkään, mua vaan pannaan. Siitä tulee yllättävän halpa olo, ja sitten on taas pakko juoda lisää ettei vihaisi itseään ja tuntisi olevansa käyttötavaraa."

Kun löydät itsesi halpisbaarista halailemasta pukumiehiä yhden bissen toivossa, huomaat että ihmissuhteet on menetetty, itket sossuun tilannettasi ja huudat aamulla puhelimeen kun henkinen kipu ja krapula sattuvat liikaa, mietit jälleen, että olisiko syytä hidastaa tahtia.
Miettiminen ei aina riitä, ja toteutus olisi liian raskasta. Helpommalla pääset kun et välitä rikotuista lupauksista tai valheellisista sanoista, myyt itsesi halvalla ja harrastat sosiaalipornoa, etkä luota muihin kuin niihin, jotka todella välittävät. Niitä on harvassa.

"Mä en jaksa enää itkeä. Mieluummin mä makaan nurmikolla ja nauran, vaikka silmiä vähän kirvelisikin."