Oi, miten hienoa huomata, että ainakin yksi ihminen käy lukemassa tätä blogia. Siteeraus siitä, miten valehtelen itselleni teksteissäni siitä etten juo tänään itseäni humalaan, ja oma lisäys
"Niin tuttua, ja tietäähän sen miten siinä käy", lämmitti mieltäni suuresti.
Anoyymi lukijani, tiesit oikein. Olen humalassa. Tänään olen ollut turhautunut, vihainen, ahdistunut, ja nyt viimein periksiantaneen humalainen. Kiira on täällä, mutta nukkuu jo, ja Jenna silittää selkää. Tai itseasiassa puristaa reittä, jos tarkkoja ollaan. Suutelee kaulaa. Niskaa. Apua?
Huomenna tähän kaupunkiin tulee Siina, jota en ole nähnyt kolmeen vuoteen. Viisi vuotta se on rakastanut minua, ja tiedän jo etukäteen etten uskalla nähdä sitä ilman, että juon. Se siitä selvistelystä taas.
"Syvimmän kuopan kaivaja saa palkaksi uuden lapion".
Älkää saattako minua kiusaukseen, älkää pyytäkö minua juomaan, älkää tarjotko minulle. Riistäkää ennemmin tuoppi kädestäni ja särkekää se viinipullo mitä hamuan käsiini. Kiltit.
Auttakaa minua parantumaan.
Täällä myös toinen lukija.
VastaaPoista