Edellistä tekstiä kirjoittaessani vannoin, etten juo ainakaan viikkoon. Saman päivän iltana löysin itseni baarista uskomattomassa humalassa. Pitkästä aikaa oli tosin hauska ilta, ei draamaa, tappeluita tai jumitusta, vaan ainoastaan vilpitöntä hauskanpitoa ja keskusteluita.
Pilkun jälkeen siirryttiin porukalla läheiseen puistoon istumaan ja juttelemaan.
"Kenen kanssa seurustelisit, jos olisi pakko valita joku?"
Itse kieltäydyin vastaamasta kysymykseen, koska ajatuskin seurustelemisesta on täysin mahdoton tämän humalaisen elämänmenon lomassa. Niina kyllä vastasi - minut.
Hymyilin sille ja annoin humalaisen suudelman. Fiksu veto.
Seuraavana aamuna, eli eilen, heräsin päänsärkyisenä Lauran kämpältä. Itse se ei ollut paikalla, mutta minulla oli vara-avain, jota käytin häikäilemättä hyväkseni. Ahdisti taas, painelin suihkun lattialle istumaan, ja mietin että mitä helvettiä mun elämälle on tapahtumassa. Keräsin itseni, jätin vara-avaimen keittiön pöydälle ja lähdin töihin ystäväni Kiiran kanssa. Heikotti, huimasi ja oksetti, mutta lupaukset on lupauksia, ja työt täytyy tehdä.
"Olenko mä kunnon alkoholisti jos käyn töissä ja mulla on asunto?"
Kuulemma olen. Damn.
Darra-ahdistuksissani soitin Lauralle - jonka kanssa oli jonkinlainen deittimeininki tuossa aiemmin - ja sanoin että haluan olla vain ystävä, en mitään muuta. Samassa puuskassa laitoin Niinalle viestin, että voisiko se tulla mun luo. Tulihan se, mutta jälkikäteen ajateltuna se ei ehkä ollut kovin hyvä asia.
Nyt horjun jälleen darran partaalla, mutta onnekseni tiedän ettei se kestä kovin kauaa. Noin tunnin päästä kiidän kauppaan ostamaan sen tyhjäksi oluista, ja lähden kahden luottoystäväni kanssa maanpakoon, pois tästä kaupungista.
Oletteko koskaan kuulleet sanontaa, että viina tuhoaa ihmissuhteet? Uskokaa pois, se ei ole vain legendaa. Se on täyttä totta.
Minä olen irtisanoutunut töistä, irtisanonut asunnon, ja nyt menevät ihmissuhteet.
Mitä jää jäljelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti