In vino veritas.

Sitä sanotaan, että viinissä on totuus. Kun kirjoitan tätä ensimmäistä viestiäni, on kello 14:25, ja olen juonut ensimmäisen olueni. Alunperin tarkoituksenani oli valvoa koko yö, ja suunnata kauppaan kaljaostoksille heti yhdeksältä, kun alkoholin myyminen on sallittua. Eilisen illan humala oli kuitenkin sen verran raskas, että seitsemän aikaan aamulla sammuin, ja heräsin vasta kymmenen jälkeen. Pahus, taas meni hyvää juoma-aikaa hukkaan.

Näin viikko sitten unta, jossa sävelsin ystäväpiirilleni oman teemabiisin. En ole koskaan lauluja kirjoitellut, ja voitte kuvitella, ettei humalaisen harhainen uni tuottanut Nobelin arvoisia lyriikoita. Muistan kuitenkin, miten kertosäkeen sanat menivät:

"Me kaikki haluttais vaan rakastaa,
vaik tää maailma on viinaa ja väkivaltaa,
niin hei - me jäädään eloon."

Keitä me sitten olemme? Me olemme 18-35 -vuotiaista naisista koostuva ystäväporukka. Osa meistä käy töissä, osa koulussa. Jotkut ovat työttömiä, jotkut sairaslomalla, mahtuupa mukaan sairaseläkkeelläkin oleva 24-vuotias nainen. Jotkut ovat parisuhteessa, joillain on mielenterveysongelmia, jotkut ovat keskenään kämppiksiä, joillain on unelmia, ja jotkut ovat menettäneet toivonsa. Mikä meitä kaikkia sitten yhdistää?

Vastaus on yksinkertaisuudessaan surullinen: me olemme alkoholisteja.

Kun sanon meidän olevan alkoholisteja, en tarkoita että homma lähtisi joskus viikonloppuisin lapasesta, tai että kärsisimme muutaman viinilasillisen aiheuttamia morkkiksia. Ei, meille juominen ja alkoholi on päivittäistä. Me olemme ihmisiä, joiden aamu alkaa useasti oluen korkkaamisella, ja päättyy sammumiseen. Olemme ihmisiä, jotka ovat tuhonneet ihmissuhteensa, mielenterveytensä, tai uransa alkoholin aiheuttamien sivuoireiden - kuten draamahakuisuuden, krapulan, pettämisen, tai muun vastaavan vuoksi.

Aloitan tämän blogin, jotta heräisin itse kirjoittaessani siihen, millaiseksi elämämme on mennyt. Jotta ystäväni heräisivät, ja jotta ihminen joka on samassa tilanteessa, tai jonka läheinen on, heräisi myös.

Kukaan meistä ei toivonut tätä, kukaan ei odottanut tätä, eikä kukaan haaveillut tästä. Miten me siis päädyimme kyseiseen tilanteeseen? Siitä kuulette seuraavassa postauksessani.